Tämän päivän lihaskuntoliikkeet edelleenkin tekemättä. Miksi kaiken tärkeän tekee vasta viime tipalla? Kokeisiin luvun (saksaa, ruotsia), muut koulujutut ja ylipäätään kaiken millä on deadline. Ja edellisenä iltana huomataan että hups, pitäisiköhän tehdä. Niin paljon helpommin vain eksiytyy nettiin, jää kirjan ääreen tai kuuntelemaan musiikkia. Ja silti tekemättömät työt ahdistavat niin kauan, että ne tekee. Tämä on hyvin ärsyttävää varsinkin illalla, kun on laittamassa nukkumaan. Ei sitä unta saa, ennen kuin hommat ovat pois alta, vaikka siinä menisi kuinka kauan vain. Välillä huomaa hankkineensa itselleen liikaa kahleita. Pahimpia ovat sellaiset rajoitukset, joita kukaan ei sano eikä vahdi; ne jotka ovat oman pään sisällä. Omien rajojen tunteminen on hyväksi, mutta ei niitä kannata enempää tehdä.