Tämä syksy on ollut poikkeuksellinen: stressattavia asioita olisi vaikka kuinka, mutta suurempaa stressiä en ole vielä potenut. Yksi päättämätön asia roikkuu ilmassa, kouluhommia olisi vaikka kuinka ja soittotunnit ja muu musiikkiopiston teoriatunnit hönkivät niskaan... Ehkä ajatuksiin ja unelmiin uppoaminen ei olekaan niin paheellista kuin jotkut sitä sellaisena pitävät. Jos se auttaa minua jaksamaan syksyllä, aion jatkaa sitä jatkossakin. Ja vaikkei auttaisikaan, jatkan silti, koska elämä on huomattavasti mielenkiintoisempaa niin, kun saan itse päättää mielen maisemani.