Pidän syksystä. Siitä, kun metsässä kävellessä on pimeää, mutta taivas on kirkas ja tähdet näkyvät. Kun aurinko paistaa enää vähän ja hengitys huuruaa ulkona. Silloin saa vetää ylleen villapaidan ja toppautua vaatteisiin. Pidän siitä, että voin vain talsia syksyllä ulkona.  

Syksy on välivaihe kesän ja talven välillä. Kaikki kuolee, sanotaan, mutta minusta se ei ole ollenkaan masentavaa. On hämärää ja pimeää, ja olen aina pitänyt sellaisesta enemmän kuin kesästä ja auringosta. Oikeastaan en pidä auringonpaisteesta kovinkaan paljon - varsinkin keväisin on sellainen olo, että olen huono ihminen, jos en lähde hiihtämään kevätauringon kimallellessa hangilla. Minä ahdistun siitä. Tykkään sadepäivistä ja harmaudesta, kun lenkkipolullakin saan olla yksin. Olen aina pitänyt siitä, kun saan olla yksin ja keskittyä itseeni.

Olen jäänyt lenkkeilyyn koukkuun, siitä tulee niin hyvä olo - varsinkin, jos käy saunassa sen jälkeen. Kun ei tarvitse ajatella mitään.