Tavallinen päivä taas kerran. Nyt on hyvä olo, Green Dayn musiikista saa aina taistelutahtoa. Marraskuussa lomailemaan Kanarialle, olen iloinen.

Ei tunnu syntyvän tekstiä. Nytkään ei saa päähän edes seuraavan virkkeen aihetta, vaikka tavallisesti ei tarvi edes ajatella. Kirjoittaminenkin tökkii, sormet eivät tunnu löytävän sitä rytmiä mitä normaalisti. Lievä blokki taitaa olla päällä, ei ole tullut kirjoittamisideoita pitkään aikaan. Noh, parhaimmat jutut syntyvätkin unettomina öinä milloin kouluasiat vaivaavat ja koko maailma tuntuu olevan itseä vastaan. Aamulla sitä sitten ihmettelee, mistä tuollainenkin ajatus on päähän pälkähtänyt. Ihmismieli on tuntematon, sanovat tutkijat mitä tahansa.

En suostu ajattelemaan koulua, vaikka pikkuhiljaa pitäisikin. En vain ole ikinä ollut niitä koulusta pitäviä ihmisiä, taisin ensimmäisen luokan alussa kirjoittaa "runon", kuinka tylsää koulussa on. En minä muuten sitä olisi muistanut, mutta löysin sen ensimmäisen version mökiltämme. Ovathan ne pikkuisena väsätyt kirjoitelmat aika hauskoja, ensimmäinen itse muistiin kirjoittamani "satu" taisi kertoa lehmästä... Sen minä siitä muistan, että se oli varsin mielenkiintoinen... Kumma homma, ensin tuntui ettei saa mitään aikaiseksi ja kuitenkin sitä tekstiä syntyi ihan kiitettävästi.