Oikeastaan meidän piti lähteä tänään mökille, mutta minun onnekseni ainakaan vielä ei kukaan ole tehnyt asian hyväksi mitään. Minä inhoan mökkeilyä, ja kun vanhempani tuntuvat olevan asiasta liiankin innoissaan. Minä olen varsin täysverisesti kaupunkilainen, varsinkin kun koko ikäni olen kaupungissa asunut.

Pikaisesti kai pitäisi päivittää, jos lähtö tulee äkkiä, mutta kun ei tule tekstiä... Miksei ideoita tule ikinä silloin, kun olisi aikaa toteuttaa niitä? Taas yksi elämän epäoikeudenmukaisuuksista.

MSN Messenger vilkuttaa alareunassa, siihenkin pitäisi vastata. Kamu utelee blogistani, mitä sillekin nyt vastaisi. Tuntuu ettei ne kuitenkaan ymmärtäisi minua vaikka ollaankin tunnettu aika kauan. Ollaan vain hyvin eri aaltopituuksilla.

Teksti taas tökkii, mitä tälle asialle voisi tehdä? Kun tekee mieli kirjoittaa mutta tekstiä ei synny. Kiroan blokit sanonko minne, ne häiritsevät jokapäiväisiä kirjoitusrutiineja.

Netistä olen yrittänyt etsiä hiustenleikkuumalleja. Ensi viikolla olisi kampaaja, ja kun minä haluan ettei samanlainen pää kävele vastaan joka kadunkulmassa. Kun luokkakaverini vieläpä ilmoitti mesessä leikanneensa hiuksensa samalla lailla kuin minä, niin on korkea aika vaihtaa tyyliä. En minä ole ikinä hirveästi halunnut olla kuin muut, saman muotin mukaan tehty.