Näin tänään erästä vanhaa luokkakaveriani joka muutti pois kolme vuotta sitten. Outoa, että siitäkin on jo niin kauan, aika tuntuu nykyään vierimään vain niin nopeasti. Boikotoin taasen hampurilaispaikkoja, en syönyt Hesburgerissa. Eipä tuo nyt niin paha olisi kuin McDonald's, mutta hampurilaisiin en ole koskenut varmaan puoleen vuoteen.

Kummallista, kun pää pursuaa ajatuksia, mutta niitä ei saa puettua sanoiksi. Voisihan sitä kirjoittaa missä me kävimme, jutuista ja näin, mutta en minä sellaisia kirjoita nettiin. Jonkinmoinen etäisyys pitää kumminkin säilyttää, vaikka muuten onkin henkilökohtaisia juttuja.

Nuha painaa päälle, eilen saattoi olla kuumettakin, muttei tullut mitattua. Pitää kuitenkin yrittää nauttia vielä lomapäivistä kun niitä on, koko talvi onkin sitten puurtamista koulussa. Opiskelu on sinänsä kivaa, mutta koulu itsessään ei. Minulle me etenemme aivan liian hitaasti, kun kaikkien pitää pysyä mukana! Ja sivumennen sanoen olen sellaisessa minikoulussa, joten ei ole rinnakkaisluokkiakaan. Äst. Alkaa masentaa kun ajattelee koulua, ja varsinkin aamuheräämisiä. Silloin minä harvoin  päästän suustani mitään painokelpoista, kun on kunnolla univelkaa ja läksyjä tekemättä ja koko maailma minua vastaan.

Latasin MSN Live Messengerin, siinä on kiva ääni^^ Juttelut ovat muutenkin mukavampia kirjallisesti, pitkiä puheluita en harrasta kuin parin tuttavan kanssa.

Tämäkin viesti on ollut kirjoitettavana jo yli tunnin. Sitä on vain niin helppo tehdä välillä jotain muuta ja sitten taas kirjoittaa muutama sana. Kesällä taas kirjoittanut paljon nettiin, mitenköhän pärjää taas ilman hymiöitä... Aineteksteissä tuli viime vuonna vieroitusoireita, kun ei voinut käyttää.