Televisiosta tulee parhaillaan Perjantai on pahin. Ei voisi vähempää kiinnostaa. Tuollaiset oikein teinileffat eivät ole oikein minun makuuni. Eivätkä väkisin tehdyt "komediat". Oikeasti, mitä hauskaa niissäkin on?

Tekisi mieli katsoa jokin elokuva (hyvä elokuva). Minulla on pitkä lista niistä leffoista jotka aion katsoa tässä joskus.

Koulussa ovat ottaneet asiakseen keskustella minun sielunelämästäni. Eipä se pahemmin liikuta, eipä taida kukaan minua aivan kokonaan tuntea. Kun aina ei itsekään tunne itseään. Se vain ärsyttää, kun aina pitää analysoida sä olet hiljainen, sä olet äänekäs, sä olet fiksu. En minä ainakaan ole pelkästään fiksu kiltti koulutyttö joka tietää aina kaiken. Joissain asioissa luokittelu on hyvä, mutta ei kaikessa. Ja miksi juuri minuun kiinnitetään huomio? Miksi muut ovat niin kiinnostuneita minun asioistani? Joskus ennen minä vain olin heidän mielestään.