Arki alkaa asettua tuttuihin uomiinsa. Jotenkin minulla on ainakin vielä melko levollinen olo tämän vuoden suhteen, vaikka odotettavissa onkin hitosti töitä. Ehkä olen vähäksi aikaa päässyt tyypillisestä syysstressistäni eroon ja muutamat harrastuksetkin tuntuvat entistä mielekkäämmiltä, mutta vielä on hyvä olo. Tiedän, että jossain vaiheessa tulee se olo ettei jaksa - varsinkin silloin kun aamulla on pimeää ja kylmää, mutta aina siitä on selvitty. Onnistun kehittämään joskus stressin ihan turhista asioista, mutta olen pikkuhiljaa opetellut siitä eroon. Toisaalta olen ristiriitainen ihminen, eli mitä enemmän minulla on töitä, sitä järjestelmällisemmin ja tehokkaammin teen työt ja sitten voi tuntea tehneensä jotain ja viettämään vapaa-aikaa, jota jää joskus hämmästyttävän paljon. Olen perusluonteeltani kuitenkin pessimistiin vivahtava realisti. Olen hyvä huijaamaan itseäni, ja jos tarpeeksi uskottelen itselleni, että tämän vuoden lukujärjestykseni on kevyt ja muitakaan menoja ei ole liian paljon, voin selvitä tämän vuoden melko kivuttomastikin. Itseään on niin helppo huijata.