Kotona taas, onneksi, viikko korvessa ei vastaa minun käsitystäni kesälomasta. Kun istuu lähemmäs yksitoista tuntia autossa, sitä ehtii pohtia kaikennäköistä. Musiikkia kuunnellen of course minähän kuuntelen aina musiikkia. Tällä hetkellä kovassa kulutuksessa Nightwish, ei sitä turhan päiten ole sanottu maisemamusiikiksi.

Ajatukset ei kokoudu, vaikka sitä kuinka yrittäisi kirjoittaa. Pää pursuaa aiheista ja muusta, mutta kuitenkin nettiin kirjoittaessa on varovaisempi kuin täysin yksityiseen päiväkirjaani. Ollaanhan sitä nimettömänä ja muuta, mutta äiti on iskostanut päähäni sen ajatuksen lähtemättömästi, että missään (kuinka anonyyminä ollaankaan) ei kannata julkaista sellaista, minkä takana ei voisi tosielämässä seisoa. Saatan minäkin kirjoittaa sellaisesta mistä en mielelläni puhu, netti on mukava paikka, koska vain sanomisillasi on merkitystä. Ei ole sitä joskus petollistakin IRL-elämää, jossa tuntuu etteivät minut kohta seitsemän vuotta tunteneet tyypit oikeasti tunne minua.