Koulu alkoi, kuten joka vuosi. Minä en tänäkään vuonna pidä siitä. Tosin porukka oli kesäloman jälkeen kyllä hiukan hervotonta, mutta muuten... Mutta en minä halua ajatella vapaa-ajallakin koulua.

Ostin Saksikäsi Edwardin dvd:nä. Ihana elokuva. Tein heräteostoksen, ei yhtään minun tyyliäni, mutta se oli harkittu heräteostos enkä kadu. Se on ristiriitainen elokuva; niin kaunis mutta kuitenkin niin surullinen.

Ei tunnu että koulu olisi jo alkanut. Sitä on edelleen lomatunnelmissa, menee aikaa ennen kuin samat vanhat kuviot taas iskostuvat päähän ja kaikesta tulee sitä samaa harmaata mössöä. Opettaja puhui että tänä vuonna hän vaatii entistä enemmän itsenäisyyttä ja aineet käyvät vaativammiksi, niitä pitää myös opiskella itse. Ja pah, minun ei ole ikinä tarvinut opiskella, ilman itsekehuja taidan olla luokkamme paras oppilas.

Arki iskee taas täydellä voimalla päälle, miksei loma voisi kestää vähän pidempään? Aamuheräämiset, läksyt... rutiinit palautuvat taas mieleen, niitä on kuitenkin niin kauan jaksanut. Nykyään tähän päiväkirjaan/blogiin (millä nimellä sitä haluaakaan kutsua) on vapauttavaa kirjoittaa. Loppujen lopuksi, vaikka tämä ihan julkinen onkin, minä kirjoitan itselleni. On niin paljon selkeämpää jos kaiken saa paperille.