Kun on taas harjoitusten jälkeen saanut ruokaa, olo alkaa tuntua normaalilta. Mikseivät ajatukset pyöri päässä silloin, kun olisi aikaa ajatella? Puolessatoistatunnissa ehtisi ratkoa yhden jos toisenkin päätäpyörryttävän asian. Kuitenkin silloin pohtii jotain tarinaa tai leijuu pilvilinnoissa. No, ei se kuitenkaan niin ole huono vaihtoehto, ainakaan minulle. Haaveilu on elämän suola. Minun ei edes tarvitse ajatella, että miten viihdyttäisin itseäni tylsällä hetkellä. Elän pilvilinnoissa 24/7. Liian syvälle tosin ei saa uppoutua, muut voivat ihmetellä poissaolevaa ilmettä - joka ilmestyy vain yhtäkkiä. Mielikuvitus on hyvä ystävä. Sängyssäkin on aamuisin ja iltaisin kiva vain maata ja uneksia. Unensaanti on kuitenkin minulla niin huonoa, joten sen ajan voi käyttää mieluisastikin. Viikonloppuisin on ihana loikoilla aamulla sängyssä ja vain olla.

Tuokin lörpötys syntyi ihan ajattelematta. Muuten ole hirveä perfektionisti ja pilkunviilaaja, mutta päiväkirjan ja blogin teksteihin tartun hyvin harvoin kirjoittamisen jälkeen. Ehkä se on sitä, että tahtoo säilyttää jotkut asiat muistissaan/paperilla/tietokoneenruudulla sellaisena kuin ne silloin koki.

Olen viimepäivinä taas ihastunut Moulin Rougen soundtrackiin. Tällä hetkellä kovassa kulutuksessa El Tango de Roxanne. En tiedä mikä siinä viehättää, mutta jokin se on - kolmatta päivää miltein ainoana kappaleena kuuntelussa.