Vuoden ensimmäinen päivä. Viime yönä tuli valvottua melko läheisten sukulaisten kanssa. Tosin minua hiukan suretti huomata, että pikkuserkkuni, jonka kanssa olemme olleet ystäviä aina, on muuttunut paljon. Minäkin olen, tiedän sen, mutta sen huomaa vasta kunnolla, kun näkee pitkästä aikaa jonkun tutun. Joidenkin ihmisten kanssa on vain heti samalla aaltopituudella, ja joitakin ei opi ymmärtämään, vaikka tuntisi toisen kuinka kauan tahansa.

Minulla on uuteen vuoteen vain yksi perinne: en tee uuden vuoden lupauksia. Minua ärsyttää, kun aina kysytään: "Teitkö uuden vuoden lupauksia?" ja tarkoitus on vain udella, kuinka huono ihminen sitä on tultu oltua, ja mitä pitää parantaa. Ja kun sanon, etten lupaa mitään, saan aina vastata hirveään kysymysryöppyyn. Minusta lupauksista ei tee yhtään parempia tai sitovampia se, että ne sanotaan vuoden vaihteessa. Jos haluan oikeasti luvata jotain, minä lupaan sen silloin kun haluan. Ei motivaatio urheiluun/painonpudotukseen/parempana ihmisenä olemiseen löydy uuden vuoden shampanjapullosta.

Mietin yhtenä päivänä, miksi viihdyn niin hyvin eri foorumeilla ja blogissani. Olen reaalielämässä välillä aika ujo, mutta minulle on aina ollut helppoa ilmaista itseäni kirjoittamalla. Teinhän minä runojakin jo joskus kolmevuotiaana, ja äiti kirjoitti niitä ylös. Yhden ensimmäisiä tarinoitani kirjoitin seitsemänvuotiaana, se kertoi lehmästä. (Ei siitä enempää.) Kai tässä asioidensa kirjoittamisesta nettiin saa jotain kummaa tyydytystä. Vaikkapa valituksenaiheet joskus pienenevät jo pelkästään sillä, että ne saa kirjoittaa näkyviin. Ja tuleehan siinä tuuletettua ajatuksiakin, kun keskittyy oikeasti johonkin asiaan vähän aikaa ja antaa näppäimistön viedä.