Koulu alkaa parin päivän päästä ja yritän taas totuttautua ajatukseen. Täytyy taas aikatauluttua, rytmittää elämänsä kellon mukaan ja mennä aikaisin nukkumaan (ainakin kesälomarytmiini verraten). Ennenkin tästä on selvitty, mutta jokasyksyinen ahdistus on silti tuttua. Soittoläksyjäkään en osaa, kun en ole jaksanut harjoitella. Itsekurini on taas hävinnyt jonnekin, ja eksyn haahuilemaan ja tekemään jotain muuta kuin pitäisi.