Silmät meinaavat lupsahdella kiinni. Huomenna aamulla pitäisi raahautua harkkoihin, kun ei sitten tiedä miten arkipäivinä ehtii. Koulu teettää töitä, vaikkei minun edes tarvitse opiskella. Saksa taitaa olla hankalin aine tällä hetkellä, mutta se on mukavaa. Itsekin pitää välillä ajatella eikä vain ladella jotain alitajunnan syövereistä.

Pitkän matkan uinnissa sitä ehtii ajattelemaan kaikenlaista. Joskus se tympiikin, 40 minuuttia "ylhäisessä yksinäisyydessä" käytännössä pysähtymättä ja puhumatta kenenkään kanssa tylsistyttää joskus. Tällöin ymmärrän sen vedenpitävän mp3-soittimen kehittelijöitä. Ajatukset kylläkin nollautuvat hyvin muista asioista.

Tämä ja eilinen päivä ovat olleet taas niitä jolloin mikään ei onnistu. Ärsyynnyn tällaisina aikoina hirveän helposti, ja sitten valitetaan äläpä nyt tiuski! Tekohymy naamalle vaikka kuinka kiehahtaisi. Joskus erittäin kätevää piiloutua ilmeettömyyden naamion taakse.